Katsoimme tunnilla Voimala-jakson, jossa puhuttiin sosiaalisesta mediasta. Yksi mielipide tuntui olevan, että esimerkiksi facebook olisi huomion kerjäämistä varten. Itse en usko tähän. Toki joukosta löytyy sellaisiakin, mutta harva liittyy facebookiin tms. pelkästään huomiota kerjätäkseen. Uskoisin useampien haluavan pitää vain yhteyttä ystäviinsä, kavereihinsa, tuttuihinsa ja sukulaisiinsa sekä seurata vaikka lempiartistiaan.
Facebookiin liitytään usein kavereiden takia ja koska se on helppo ja ilmainen tapa pysyä yhteyksissä. Sitä kautta saa myös usein tietää asioita, joita ei muuten tietäisi, vaikka ne aivan pieniä joskus olisivatkin. Facebook myös nostaa tavallaan statusta. Ja nykyään kaikki tuntuvat olevan siellä. Keskustelu kasvokkain voi tietysti olla tylsempää, kun toinen vain tokaisee ”tiiän, luin facebookista”.
Toiset eivät halua liittyä facebookin ihan vain, koska eivät koe sitä tarpeelliseksi. Tuskin itsekään siellä olisin, jollei kaveripiirini olisi siellä. Joillekin tietysti tietokoneen ja Internetin käyttäminen tuottaa vaikeuksia, eikä siksi facebookiin tai muihin netin sosiaalisiin medioihin tee mieli liittyä. Aluksi monilla on hallinnan kanssa vaikeuksia ja täysin uudet jäsenet yleensä erottaakin. Usein saattaakin käydä, että siinä nolaa vähän itsensä. Vaan kukapa ei joskus niin tekisi.
Itsensä nolaamisen lisäksi haittoina on facebookiin addiktoituminen. Pakkohan se on myöntää, että itsekin olen koukussa. Pakko siellä on käydä aina, kun on koneella. Kotonakin se on yleensä auki, vaikka muuta tekisinkin. Facebook myös voi muuttaa kaverisuhteita. Itse koen kaverisuhteitteni muuttuneen, mutta en syyttäisi siitä facebookia. Ihmiset vain ovat muuttuneet, kun opiskelevat eri paikoissa. Netin kautta yhteyden pitäminen voi olla tavallaan liian helppoa, eikä siksi tule enää normaalisti nähtyä. ”Tuu illalla meseen” tai ”nähdään illalla koneella” ovat fraaseja, joita nykyään tahtoo kuulla useammin kuin ”nähdäänkö joku päivä?”.
Voimalassa keskusteltiin myös facebookin kohtalosta. Siinä sen epäiltiin kuihtuvan parissa vuodessa pois, mutta kuten nähty sinne on tullut vain lisää väkeä. En itse usko, että facebookin kukoistus olisi ikuinen, mutten usko sen ihan lähivuosina katoavankaan. Eri asia olisi, jos sitä ei kehitettäisi aktiivisesti eteenpäin. Yleensä joku paikka kuolee, kun tilalle tulee toinen. Kauhean kovia kilpailijoita ei kuitenkaan vielä ole näkynyt – ei ainakaan niin kovia, että itse olisin pistänyt merkille.
Voimalassa puhuttiin facebookin lisäksi sosiaalisesta mediasta yleensä. Keskusteltiin onko se hyvä vai huono asia. Itse koen sen hyvänä, sillä se on helpottanut ihmisten elämää. Kuitenkaan sosiaalinen media ei saisi, eikä sen millään muotoa tarvitse, syrjäyttää tavallista kanssakäymistä kasvokkain. Niitä ei tule asettaa vastakkain vaan ennemminkin katsoa, että ne täydentävät toisiaan. Riippuu tosin ihmisestä kuinka todellisuudessa käy.
Joidenkin kohdalla ikävästi saattaa käydä niin, että elämä Internetissä syrjäyttää todellisen elämän. Koneelta ei lähdetä sitten millään. Myös todelliset ystävyyssuhteet usein kärsivät sellaisesta. Netistä voi kuitenkin löytää myös uusia kavereita ja elämänlaatu voi siten parantua. Uusien tuttavien kanssa kuitenkin tulee olla varovainen.
Netissä liikkuu esimerkiksi pedofiilejä, jotka tutustuvat lapsiin netissä ja houkuttelevat tapaamaan itsensä. Eivätkä he esiinny itsenään. Mediakasvatusta pitäisi koulussa kasvattaa, sillä se tuntuu olevan nykyään varsin olematonta. Myös vanhempien tulisi huolehtia, mitä lapsensa tekevät netissä. Netin vaaroista olisi hyvä keskustella ja jokaisella lapsella pitäisi olla ymmärrys, ettei vieraiden mukaan lähdetä. Itse ymmärsin sen lapsena. (Sittemmin se on saattanut hieman unohtua… Nettikavereita nimittäin on tullut nähtyä livenäkin, kuitenkin aina julkisella paikalla.)
Entä lisääkö tieto ahdistusta? Ehkä. En osaa sanoa. Toisaalta on hyvä olla perillä asioista ja tietää mitä maailmalla tapahtuu, mutta mikä on liikaa tietoa. Tarvitseeko pienen ihmisen tietää kaikkea. Moni varmaan haluaisi vain olla omassa pienessä kuplassaan, elää vain omaa elämäänsä eikä murehtia maailman murheista. Joskus kun omakin elämä tuntuu liian vaikealta elää, niin pitäisikö sitten vielä murehtia asioista, joihin ei välttämättä itse pysty vaikuttamaan. Sinänsä kaksipiippuinen juttu.
Ohjelmassa eräs nainen sanoi, etteivät ihmiset tee enää tarpeeksi käsin, mikä ei ole hyvä juttu. Ihmisen aivot ovat kuitenkin kehittyneet sellaisiksi kuin ovat juuri siitä syystä, että ihminen on tehnyt paljon käsillään. Mielestäni tuossa on pointtia. Pitäisi tehdä muutakin kuin vain istua koneella, mutta koneen käyttöä tai videopelien pelaamista on kuitenkin turha kokonaan pois sulkea. Olisi hyvä löytää rinnalle jokin harrastus. Itse esimerkiksi piirrän ja maalaan (mitä nyt tietokoneen käytöltä jää aikaa).
Nyt olisi hyvä kun keksisin vielä jonkun näpsäkän lopetuskappaleen, joka saisi kaikki pohtimaan asioita tai herättäisi ahaa-elämyksen. Aivoni kuitenkin ovat tainneet surkastua tässä koneella kirjoittaessani, että mitään hienoa ei tule mieleen. Totean vain, että hyvää joulun odotusta ja kiinnittäkäämme kaikki huomiota omaan mediakäyttäytymiseemme! <3
- Elli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti